YLE ja mediamaksu

Kuun alussa yritin etsiä YLEn sivuilta materiaalia, mutta eipä löytynyt. Tästä tuohtuneena lähetin heille palautetta.

Hei,

1012 joudun maksamaan teille suojelurahaa. Toivon todellakin, että televisiota omaamattomana henkilönä saan vastinetta tälle pelottelurahalle. Tällä hetkelllä ainakin nettitarjontanne vaikuttaa kuluttajalle epäystävälliselle ja kovin niukalle. Toivon todellakin, että avaatte arkistonne ja tuotte tuotantonne HELPOSTI käyttäjille nautittavaksi em. mainittuun päivämäärää mennessä.

Pikaista parannusta odotellen,
PYO

Vaikka viestini sävy oli melkoisen uhkaileva, niin ystävällisesti he vastasivat viestiin. Herra L kirjoittaa:

Terve!

Kiitos viestistäsi!

Ymmärrän sellaisten ihmisten ärtymyksen, jotka eivät käytä YLEn palveluja. Tätä hommaa kannattaa ajatella niin, että kyseisellä maksulla rahoitetaan YLEn julkisen palvelun toiminta, eli samaan tyyliin kuin esim. julkiseen terveydenhuoltoon kerätään rahaa veroilla. Jokainen maksaa veroa, josta osa menee julkisiin terveyspalveluihin, vaikka ei ikinä käyttäisi niitä. YLEn julkiseen palveluun kuuluu esimerkiksi opetukselliset, sivistykselliset ja kulttuuria vahvistavat tehtävät. Muitakin on...
Lisätietoa voi lukea täältä:
http://yle.fi/yleista/ylen_julkinen_palvelu.shtml

Tämän julkisen palvelun roolin määrää YLElle laki, joka ja YLEn rahoitusmallista ja viime kädessä muustakin toiminnasta päättää eduskunta (eli suomalaisten valitsemat kansanedustajat). Hallitus ja eduskunta siis myös päättävät tavan, jolla rahoitus kerätään. Ilmeisesti esimerkiksi maksukorttiajattelu ei ole ollut riittävän hyvä malli asian valmistelijoiden tai päättäjien mielestä (kummassakaan porukassa ei ole istunut YLEn omaa väkeä yhtään naamaa).

Näyttää siis, että hallitus(puolueet) eivät halua maksukortteja käyttöön vaan ovat sopineet muunlaisista käytännöistä.
http://www.lvm.fi/web/fi/uutinen/view/916830

Tässä siis on oleellista ymmärtää se, että YLE itse ei ole ollut eikä tule olemaan päättämässä tavasta, jolla YLEn rahoitus kerätään. YLE ei edes voi päättää kuinka paljon rahaa kerätään (vaikka toki voi esittää toiveita päättäjille). YLE ei päätä edes olemassaolostaan itse. Se päätetään Arkadianmäellä.

Eli periaatteessa, vaikka en halua piiloutua esim. päättäjien selän taakse, niin on melkein pakko todeta, että kritiikki YLEn rahoitustapaa vastaan tulee hieman väärään osoitteeseen tullessaan tänne Pasilaan. Sen kritiikin kuuluisi mennä tahoille, jotka oikeasti ovat olleet suunnittelemassa ja päättämässä yleisradiomaksusta (tai mediamaksusta).

Toinen asia: olet aivan oikeassa, että YLEn suuret arkistot pitäisi saada entistä paremmin hyödynnettyä. Valitettavasti ongelma ovat tekijänoikeudet. Ne ovat monimutkainen vyyhti ja niitä ei voi ohittaa.

Yst. terv.
Petri L
YLE Viestintä

Vaikka kritiikkini koski YLEn heikkoja palveluita, niin silti sain näemmä kopion mediamaksun puolustelusta ja käsien pesusta. Ilmeisesti YLE on saanut enemmänkin negatiivista palautetta aiheeseen liittyen. Aika moista puuroa, mutta tarkastellaan nyt muutamaa kohtaa tarkemmin.

Jokainen maksaa veroa, josta osa menee julkisiin terveyspalveluihin, vaikka ei ikinä käyttäisi niitä.

Totta. En kyllä millään keksi, kuinka suomalainen voisi välttää terveyspalveluiden käytön. Syntyminen, neuvola, rokotteet jne. kuuluvat julkisiin terveyspalveluihin. Kättä voidaan toki vääntää sen suhteen, ettei suomalainen lapsena maksa itse noista palveluista, vaan vasta jälkikäteen liittyessään työelämään. Joka tapauksessa vertaus mielestäni hieman ontuu.

YLEn julkiseen palveluun kuuluu esimerkiksi opetukselliset, sivistykselliset ja kulttuuria vahvistavat tehtävät.

Eli, kun telkkaria en omista on opintoni ja sivistys vaillinaiset. Kulttuurillisestikin olen kuollut. Kieltämättä olen hieman pihalla, jos joku jossain kysyy, että seuraanko sitä tai tätä ohjelmaa. "Mistä näitä senttejä tulee?" -tyyppiset lausahdukset ovat minulle kummallisia, kun en aiheeseen liittyvää mainosta ole koskaan nähnyt. Lööppilehtien BB-Matti ja Idols-Maija ovat minulle täysin tuntemattomia. Tosin mainoksia, isoveljeä tai idoleita ei YLEn kanavilta näe.

Toinen asia: olet aivan oikeassa, että YLEn suuret arkistot pitäisi saada entistä paremmin hyödynnettyä. Valitettavasti ongelma ovat tekijänoikeudet. Ne ovat monimutkainen vyyhti ja niitä ei voi ohittaa.

Vuodatuksen jälkeen saan vastinetta valitukseeni. Kuluttajana olen oikeassa, mutta ei ole palveluntarjoajan vastuulla tuottaa minulle kunnon palvelua, koska tekijänoikeudet ovat monimutkainen vyyhti ja niitä ei voi ohittaa. Ymmärtääkseni YLE on rahoittanut melkoisen monia ohjelmia. Eikö heillä ole kuitenkaan oikeuksia niihin? Toivottavasti tulevaisuudessa YLE sopii esitysoikeutensa hyvin tarkkaan, että materiaalia saisi vastaavaisuudessa nettiin ja muihinkin mediavälineisiin. Miksiköhän L ei antanut yhtään konkreetista esimerkkiä, miten tekijänoikeudet hankaloittavat ohjelmien nettiin laittoa.

Ja tosiaan kuluttajaepäystävällisyys ja vaikeakäyttöisyys johtuu ilmeisesti mediamaksulaista ja tekijänoikeuksista...

-PYO

Eduskuntamenot

Eduskunnan urheilukassasta on nyysitty 70 000 euroa. Syy: kukaan ei vaivautunut kiinnittämään huomiota, miten eduskunnan virkistystoimien rahoja käytetään. Urheiluun käytetään 60 000e vuodessa. Erinäisiä kerhoja eduskunnalla useita kymmeniä.

Suomi on melkoisen byrokraattinen maa. Joka käänteessä saa täytellä lomakkeita. Itse olen sattumoisin ollut valtiolla töissä. Virkamieheltä vaaditaan selvitys vähän milloin mistäkin. Työtunnit kirjataan, matkoista tehdään tarkka laskutus jne. Usein työtehtäviin liittyviä kuluja joutuu maksamaan omasta pussistaan. Joko siksi, ettei niitä korvata tai siksi, että korvausprosessi on tuskallisen monimutkainen.

Täten kovasti ihmettelen, miten on mahdollista, että joku onnistuu vetämään välistä yli vuoden budjettirahat. Miksi kansanedustajistolaitoksella ei olla kiinnostuttu valtion työntekijöiden menoista? Edustajille annetaan tonni juokseviin kuluihin ja kortti taksisurffailuun, sekä kauempana asuvat saavat työmatkakorvauksia. Varmasti on monia rahareikiä, joista tavallinen kansalainen ei voi olla tietoinen.

En ole koskaan ollut kansanedustajana, joten en tiedä tarkalleen minkälaista se työ on. Olen kuitenkin läheltä seurannut virkamiehiä, joilla on viikottain 40+ tuntia ohjelmaa (tapaamisia, kokouksia, koulutustuokioita ja muuta tärkeää menoa), siis koko viikon täydeltä. Tämän lisäksi on kotimaan- ja ulkomaanmatkoja, sekä monia asioita joita joutuu vapaa-ajallaan hoitamaan. Puolen tunnin tapaaminenkin saattaa mennä kahden kuukauden päähän tai se joudutaan pitämään kuudelta aamulla. Eli tiedän kyllä, minkälaista on kiireellinen ja tärkeä tietotyö.

Mikä ero tässä on kansanedustajan työhön? Eipä juuri mikään muu kuin, että kansanedustajat voivat rällästää huoletta miten haluavat. Muilla paikoilla aina pyritään halvimpaan vaihtoehtoon, oli kyse miten tärkeästä asiasta tahansa. Jostain syystä kansanedustajat ovat tasa-arvoisempia kuin muut valtion työntekijät. Johtuuko kenties siitä, että he saavat päättää oman palkkansa tai heitä ei voi noin vain panna pois virastaan? Vaiko siitä, että heidän kesälomansa kestää noin kolme kuukautta!?

Oli miten oli, kansanedustajat ovat kiireisiä ihmisiä. Heillä sen verta kiire milloin mihinkin kissanristiäisiin, etteivät millään kerkeä olemaan työpaikallaan. On totta, että osa varmasti tekee töitä työhuoneessaan tai kotonaan, mutta yllättävän monet istuvat jos missäkin johtokunnassa. Eikö kansanedustajan palkka(5860e/kk) muka ole sen väärti, että töitä voisi tehdä täysipäiväisesti? Eikö äänestyksessä läpipääsy esitä sellaista luottamusta, että tulisi ajatella kansan parasta sen sijaan, että yritettäisiin pelata vain omaan pussiin?

Ohimennen on muuten pakko ihmetellä tätä: "Perustelujen mukaan palkankorotuksiin vaikutti syksyn työmarkkinaneuvottelut ja kansalaisten ansiotason nousu. Edellisen kerran kansanedustajien palkkoja nostettiin vuosi sitten." Näin siis viime vuoden alussa. Ja toissa vuoden alussa: "Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa ei ole korotettu 14 vuoteen, toisen asteen opintorahaa ei ole korotettu 12 vuoteen." Näkee hyvin, kuka saa korottaa omia tulojaan.

Takaisin aiheeseen. Helsingin Sanomien keskustelussa on letkautettu, että kansa valitsee kaltaisensa. Ehkäpä siksi niin moni jättää äänesteämättä. "Veijarit" sinne pääsevät kuitenkin ratsastamaan suomalaisten verorahoilla. Alla mielikuvituksellinen vertauskuva, jos moinen meininki toimisi myös muualla.

Keijo Keskiverto on Väkiviinatehtaan kehityspäällikkö. Siihen hommaan hän pääsi serkkunsa avulla. Hän on matkustellut aktiivisesti Koskenkorvalle työtehtäviensä nimissä, vaikkei hällä sinne mitään asiaa ole ollutkaan. Lisäksi hän on käyttänyt taksia aktiivisesti myös vapaa-aikanaan, erityisesti baarireissujen yhteydessä. Juokseviin kuluihin Keijolla menee tasan tonni kuussa, joista ehkä noin 30 euroa ei päädy suoraan hänen omalle tililleen. Keijo asuu virallisesti Ahvenanmaalla, mutta tulee toimistolleen (silloin, kun huvittaa) Kallion kolmiostaan. Viime vuonna Keijo varasti töistä, valehteli esimiehelle, laiminlöi alaisiaan, ulkoisti ATK-tuen veljensä firmalle ja osti "kehityspäällikön" käyttöön uuden auton. Kaikki tuli ilmi, mutta Keijoa ei voida erottaa, koska hänellä on vielä 3 vuotta sopimusta jäljellä. Lisäksi Keijo on tehnyt vaikka mitä vilunkia, mutta ne eivät ole vielä tulleet julki. Tällä hetkellä Keijo ei ole töissä, koska hän on Lasivalmistamo oy:n kevätjuhlissa johtohenkilökunnan roolissa. Sen jälkeen hän onkin palkallisella kesälomalla seuraavat kolme kuukautta.

Kuulostaako täysin absurdilta? Tällainen on jokapäiväistä omassa eduskunnassamme. Jostain syystä en jaksa kirjoittaa riviäkään vaalirahasotkuista.

-PYO
ps. Irwin Goodmanin laulun sanoitukset ovat ajattomat