tiistai 28. huhtikuuta 2015

Otaniemen teekkarimiesten mustanmaalausta

Naamakirjan kautta törmäsin Lotta Aarikan kirjoitukseen Otaniemen sukupuolittuneesta rakenteesta. Tuo on itseasiassa jatko pääkirjoitukselle, mutta linkkaan sen näin päin, koska itse luin nämä näin päin. Follow up -kirjoitukseen on lainattu kokemuksia monilta teekkarinaisilta. Luin noita hieman ristiriitaisin tuntein. Välillä tuntui, että kylläpä taas jaksetaan rutista pienistä ja välillä suorastaan otti päähän, että kulttuuri, josta minäkin olen kotoisin ja arvostan, on toisinaan noin syvältä. Kaikenkaikkiaan jäi kuitenkin enemmän vaikutelma, että yksittäistapauksista on otettu herne nenään joskus syystä, joskus syyttä.

En ole Otaniemessä koskaan asunut, mutta olen siellä pyörinyt sekä opiskelijana ja työntekijänä. Yritin löytää sukupuolijakaumaa, mutta paras mitä eteeni tuli oli HS:n sinkkunuorikartta-artikkeli.
Espoossa miesenemmistö on maan suurin, johtuneeko sitten Otaniemen teekkarikeskittymästä.
Tuo on arvailua, mutta ei välttämättä kovin huonoa sellaista. Kannattaa kuitenkin huomioida, että kyseessä on HS, joten otsikointi ei tietenkään vastaa mittareita. Yksinasuva voi olla myös parisuhteessa. Pikainen haku löysi Espoon asukasrakennetta kuvaavan dokumentin samalta vuodelta (PDF). 16-19 vuotiaita Espoossa oli tuolloin 12 939 ja 20-34v. 53 652. Tuosta arvioiden 18-28 vuotiaita olisi n. 35000. Kokonaisuudessaan Espoosta löytyy 122 287 miestä ja 125 683 naista kyseiseltä vuodelta. Näiden tietojen varassa en kuitenkaan voi kummempia laskuja tehdä. Joka tapauksessa on aika turvallista sanoa, että Otaniemessä vallitsee äijäkulttuuri ja on vallinnut vuosikymmeniä. Merkittävänä syynä lienee vahva miesvaltaisuus alueella.

Opiskelijat ovat aika villejä ja Otaniemi on oikeastaan ainoa oikea kampus koko maassa, joten meno on sen mukaista. Kannattaa käydä nyt Wappuna siellä vähän vilkuilemassa menoa, niin saa paremman kuvan Otaniemen luonteesta. Kun soluasunto on täynnä äijiä, niin en yhtään ihmettele, jos siellä vallitsee äijämeininki. Jos koko kerros on täynnä äijiä, niin sama. Jos koko talo on täynnä äijiä, niin sama. Se, että tällaisista porukoista on sitten muodostunut virallisempia äijäpiirejä ei pitäisi olla ihmetys. Historia on täynnä äijäklubeja muodossa tai toisessa. Veljespiirissä on jotain, mitä on vaikea selittää, mutta se nyt vain on jotenkin tärkeää miesten mielenterveydelle, varsinkin nuorten joukossa, kun vielä ollaan villejä ja vapaita tekemään juttuja, joita ei sitten isänä enää oikein voi tehdä. En usko, että naiset kovin hyvin ymmärtävät tätä ilmiötä tai kykenevät siihen ottamaan osaa. Samalla tavalla uskoisin, että naisilla on samantyyppisiä mimmikerhoja, joita miehet eivät ymmärrä. Haluaisinko liittyä johonkin tuollaiseen mimmikerhoon? Tuskinpa. Haluaako joku nainen sitten liittyä äijäkerhoon? Näemmä. Nimimerkki kvartsi kysyy kommenttiosastolla:
1. Jos Sitsimiesliiton tai Luolamiesten kaltaisiin yhdistyksien edellytetään hyväksyvän myös naisjäseniä, puututaan silloin AYY:n yhdistysrekisterin toisen listan yhdistysten sisäiseen toimintaan. Miksi nämä kaksi tapausta eivät saisi valita jäseniään kuten parhaaksi katsovat?
2. Mainitset molemmissa postauksissasi verkostoitumismahdollisuudet osana yhdistysten toimintaa. Antamasi esimerkkijärjestöt eivät kuitenkaan selvästikään ole esimerkiksi Akustiikan aineopiskelijoihin verrattavissa oleva työelämälähtöinen yhdistys, jonka tehtävänä on selvästi pitää yhteyttä yritysmaailmaan ja verkostoitua alan sisällä. Kuitenkin verkostoitumista tapahtuu ”itsestään” epävirallisissakin porukoissa. Pitäisikö kaikkien järjestöjen olla avoimia kaikille jäsenille?
Tähän Aarikka (nim. lamaar) vastaa:
1. Minä en edellytä, minulla ei ole sitä valtaa. Minulla on tämä blogi. Se on minun valtani. [...]
2. Olet ihan oikeassa, että ammatillinen verkostoituminen tapahtuu varmaan ensisijaisesti killoissa ja ammattiainekerhoissa. Uskon kuitenkin, että kerhoilla ja niiden naiset ulossulkevalla rekrypolitiikalla on monia suoria ja epäsuoria vaikutuksia. Suoria vaikutuksia on mielestäni se, että miehet oppivat etsimään lahjakkuuksia ja hyviä tyyppejä vain toisista miehistä ja miehisestä olemisen tavasta – verkostoitumaan toisten miesten kanssa. Epäsuoria on esimerkiksi se, että tekniikan ala mielletään edelleen miesten alaksi. Yksin kerhot eivät toki selitä mitään näistä vaikutuksista, mutta ne ovat jokin osa – sellainen osa, joka olisi helposti muutettavissa jos vain haluttaisiin.
Tässä alkaa kiteytyä homman ydin. 1. kohdan perusteella äijäkerhot ovat yhdistyksiä, joilla on vapaus valita jäsenensä. Jos he haluavat olla miesjäsenistä koostuvia, niin heillä on se oikeus. Palaan kakkoskohtaan kohta.
Kuten olen monta kertaa sanonut, siinä ei ole mitään ongelmaa, jos kaveriporukat luovat sukupuolisesti homogeenisen porukan vaikka tuossa mainitsemassasi ”turva”-tarkoituksessa. Kuitenkin, edelleen: kun kyseessä on yhdistys, jossa asuu valtaa, ja joka ylläpitää teekkarikulttuurin kulmakiviä kuten wappulehtiä, se on mielestäni ongelma, että naiset kategorisesti suljetaan ulos.
Aarikan mielestä on siis täysin OK, jos äijät perustavat äijäkerhon, mutta siinä vaiheessa, kun äijäkerho saa suosiota ja sitä myöten näkyvyyttä, niin äijäkerhon sääntöjä tulisi muuttaa. Kommenttien perusteella sain kuitenkin sellaisen käsityksen, että naisia on mukana Wappu-lehtien toimituksessa, joten mitään kategorisesti ulossulkemista ei ole, vaikka olisivatkin siellä vähäpätöisissä rooleissa. Nimimerkki Ansku:
Näissä kommenteissa jatkuvasti nousee esiin omituinen argumentti, että on laillista perustaa yhdistyksiä, jotka ottavat jäsenikseen vain miehiä. Asian laillisuus ei tarkoita, että se olisi oikein ja ettei sitä voisi ylioppilaskunnan tasolla kyseenalaistaa.
On kyllä totta, että kaikki laillinen ei ole oikein ja kaikki laiton ei ole väärin. Mutta, kuten monet muutkin pintapuolikriitikot, Ansku ei esitä mitään rakentavaa ehdotusta, miten tilanne korjattaisiin. Suomi on yhdistysten luvattu maa ja vapaa yhteiskunta. En millään näe tässä tapauksessa syytä, miksi yhdistyslakia pitäisi muuttaa siten, että kaikki olisivat tervetulleita mihin tahansa yhdistykseen. Mitähän siitäkin tulisi jos suuri joukko ulkopuolisia liittyisi taloyhtiön yhdistykseen ja rupeisi harrastamaan mielivaltaista äänestämistä siellä? Mutta kurkataanpa nopeasti Aarikan oleellisimmat taustat.
  • Aloitin opinnot Turun yliopistossa syksyllä 2007. Pääaineeni oli folkloristiikka
  • Kandidaatintutkielma: ”Emmää sillai porii niinko puhu”. Porin murre puheessa tiedostettuna ja tiedostamattomana. (2011)
  • Pro gradu -työ: “Mitä iloo siit o ko se o samallai kaikil”. Porilaissyntyiset ja Poriin muuttaneet nuoret aikuiset aluepuhekielen puhujina ja tarkastelijoina. (2014)
  • Aloitin työt Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edunvalvonta-asiantuntijana elokuussa 2011.
Nämä nähdessäni hieman hämmästyin. Aarikka ei siis itse ole opiskellut Otaniemessä. Hän on AYY:n asiantuntija, ei opiskelija eikä yliopiston henkilökuntaa. Paikallisuudesta en tiedä, mutta veikkaan, ettei Aarikka asu Otaniemessä. Mielenkiintoisintahan tässä jupakassa on tietenkin se, että miten folkloristiikan kandista tulee asiantuntija edunvalvonnassa. Aarikka mainitsee kesätyökokemuksensa ammattiliitosta, mutta se on samalta vuodelta kuin tuo asiantuntijapesti. Itselläni on omalta alalta maisteritason koulutus ja n. 10 vuotta työkokemusta. Pidän itseäni asiantuntijana, mutta vain hyvin suppealta osalta tuota alaa. Ehkäpä asiantuntijalla on kaksi eri merkitystä. Enpä mene siihen kuitenkaan enempää sillä, asiat keksutelevat, eivät ihmiset. Näen kuitenkin oleelliseksi mainita, että Aarikan kokemukset Otaniemestä perustuvat AYY-toiminnan kautta tapahtuneisiin. Näistä Aarikka kertoo itse pääkirjoituksessaan.
Ihminen, joka on viettänyt kanssani 15 minuuttia tietää, että huumorintajuni on mauton ja kiroiluni sujuvaa.
Ah, ainakin joltain osalta ollaan samalla viivalla, joskin huumorini on myös maukasta useasti.
Kun aloitin Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa meni jonkin aikaa, että äkkäsin kerhojen olemassaolon. Ensimmäinen ajatukseni niistä kuultuani oli ”mitä vittua, 2010-luvulla srsly dudes?!?!”, mutta en sanonut mitään. Olin 23-vuotias humanistinainen Turusta. En kokenut, että minulla on oikeus arvostella.
Luulisi, että AYY-yhdistykset äkkäisi heti ensimmäisenä päivänä, tai todennäköisemmin, jopa siinä vaiheessa kun scouttaa tulevaa työnantajaansa. Hieman outoa muuten, että Aarikan mainitsemia Sitsimiesliittoa taikka Luolamiehiä ei löydy tuosta listasta. Julkku kyllä löytyy. Julkku siis julkaisee joka toinen vuosi tuollaista Wappu-lehteä. Joka toinen vuosi Wappu-lehtenä on ÄPY, johon liittyvää yhdistystä en pikavilkaisulla löytänyt. Kaipa kaikilla on oikeus arvostella, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi uskottavuutta. Jos luonnontieteilijä Espoosta rupeisi arvostelemaan Turkulaisen humanistisen yliopistöjärjestön toimintaa, niin tuskinpa nuo sitä kovin vakavissaan ottaisivat.
Kun vuonna 2012 kuulin järkevän ja skarpin luolamiehen suusta sanat:”Ootteko te koskaan lukeneet sellasia wappulehtiä, jota naiset on tehneet? Ne on kaikki aivan paskoja!”, istuin sohvannurkassa täysin typertyneenä. Olen palannut tuohon hetkeen ajatuksissani monta kertaa. Jos nyt olisin samassa tilanteessa sanoisin tuolle miehelle, että ymmärtääkö hän juuri käytännössä sanoneensa, että minulla ei ole huumorintajua, koska olen nainen.
Ottamatta nyt juurikaan kantaa siihen ovatko Wappulehdet keskimäärin epäpaskoja, niin täytyy tunnustaa, että en ollenkaan tiedä olenko lukenut naisten tekemiä Wappulehtiä. Tuskinpa itse eroa huomaisin. Huomaan kuitenkin eron luolamiehen ja Aarikan sanomissa. Nyt seuraa viikon lukijatehtävä, etsi yksi ero seuraavista väittämistä. Luolamies: "tähän mennessä naisten tekemät Wappulehdet ovat olleet paskoja". Aarikka: "sinulla ei ole huumorintajua, koska olet nainen".  
Aloin ymmärtää, miten syvällä asenteet ja stereotypiat ”naisesta” istuvat, ja miten niiden annetaan elää ja rehottaa. Miten ne työelämään siirtyessä minnekään katoaisivat?
Insinöörinä kysynkin, no miten syvällä ne sitten istuvat? Saisiko jotain numeroita, niin ymmärtäisin paremmin? Enpä tietenkään saa, sillä Aarikka edustaa humanistista linjaa, jossa voidaan sanoa jonkin olevan enemmän kuin jokin, mutta sitä ei tarvitse perustella, että millä mittarilla moinen päätelmä on muodostettu. Ajatus siitä, että opiskeluaikoina muodostetut asenteet eivät myöhemmin poistuisi on täysin mielipuolinen. Vaikka kuinka moni on ollut opiskeluaikanaan fiksu ja poliitiikan suhteen asiantunteva. Mutta mites sitten kävikään, kun ikää tuli lisää ja työelämä toi todellisuuden eteen?
Olen tutustunut työni kautta moniin viisaisiin ja humaaneihin herrakerholaisiin. Olen käynyt heidän kanssaan vuosien varrella pitkiä ja väsyttäviä keskusteluja siitä, miksi kerhot eivät vieläkään rekrytoi naisia. Argumentit kiertävät kehää ja toistuvat sanasta sanaan niin samankaltaisina, että niistä oli aika helppo kirjoittaa tällainen excel.
Paitsi, että tuo ei ole excel, vaan Google Sheets-taulukko/spreadsheet. Kuulostan ehkä pikkutarkalta, mutta sitä insinöörityössä vaaditaan. Pienet yksityiskohdat ovat insinööreille lähes elämäntapa. Jälleen kerran tulee mieleen sellainen, ettei Aarikka ihan ymmärrä kritisoimaansa. Palaan tuohon "exceliin" lopuksi (en ole sitä tätä kirjoittaessa tarkemmin vielä katsonutkaan).
Suurimpana ongelmana näen sen, että mieskerhot ja miesnormatiivinen kulttuuri Otaniemessä on tabu. Kaikki keskustelunavaukseni keskustelukumppanini sukupuoleen tai asemaan katsomatta alkavat olkien yli vilkaisulla, sen tarkistamisella, että kuka kuulee.
Kovin värikästä kieltä. Mieskerhoista en niin osaa sanoa, kun en heidän toimintaansa tunne (kerran eksyin johonkin salakappaan otaniemessä, mutta tuosta tapauksesta ei ole niin selkeää muistikuvaa, että osaisin sanoa ketkä sitä pyörittivät). Miesnormatiivinen kulttuuri on kyllä tunnistettu ja tunnustettu asia Otaniemessä, TKK:lla ja Aallossa. Ainakaan oman kokemani perusteella mistään tabusta ei ole kyse.
Asiasta keskusteleminen pelätään otettavan kerhojen parissa sodanjulistuksena, ahdisteluna ja painostamisena. Koska kerhoilla on kiistatta valtaa ja niissä toimii yhteisön arvostamia jäseniä, kaikenmoista skismaa ja paskamyrskyä halutaan vältellä. 
Nyt alkaa mennä jo hieman salaliittoteorian puolelle. Kaipa kerhoilla on jotain valtaa, mutta onhan heillä vastuutakin. Mistään suuresta vallasta ei kuitenkaan ole kyse. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, että kyseessä on kerho, johon jäsenet kutsutaan hyväveliverkostosta. Vaikka olisit miessukupuolinen, niin ei kerhoon pääsemisestä kannata unelmoida ilman suhteita. Myös yhteisön arvostus on kovin kyseenalainen käsite. En oikeasti osaa nimetä yhtäkään yhdistyshenkilöä nimeltä pl. AYY-henkilöstö yms. Otaniemessä toimii liuta erinäiköisiä kerhoja, yhdistyksiä, kiltoja ja mitä lie. Kuten nimimerkki kvartsi aiemmin totesi, niin tuollaiset pidetään-hauskaa-kerhot eivät ole siellä (työpaikka)verkostoitumisen pääjoukossa. Ja onhan muitakin tapoja verkostoitua, itse olen löytänyt tuttuni lähes täysin yliopistokerhojen ulkopuolelta. Voi olla, että heillä on illuminatiin yhteyksiä ja salakavalasti he antavat kuvan minulle, että heillä ei ole vaikutusvaltaa, mutta en tällaisille teorioille anna paljoa painoarvoa. Jotenkin tässä annetaan Wappulehdelle helkkarin moinen painoarvo. Mikähän lie moisten levikki? Ja tuskin työnantaja katsoo positiiviseksi, jos CV:ssä lukee salakapakan pitäjä ja huumorilehden pakinoitsija.
Otaniemi ja sen opiskelijakulttuuri on monessa mielessä outo rinnakkaistodellisuus. Rakastan teekkarikylän kyläkulttuuria, jossa naapuria moikataan ja tippuneet avaimet ja hukkuneet kengät löytävät FB-ryhmän kautta omistajansa. Arvostan ja ihailen teekkareiden tekemisen meininkiä, analyyttistä ajattelua ja kieli poskessa kujeilua.
Jes!
Kaikki nämä hyvät asiat saavat minut entistä ahdistuneemmaksi siitä, että herrakerhot ovat normaaleja. Ne hyväksytään, koska teekkarinaiset eivät koe voivansa vaikuttaa tilanteeseen. Ja tämän teekkareille ominaisen pragmaattisen ”tosiasioiden hyväksymisen” he kantavat mukanaan työelämään, joka palkitsee heidät pienemmällä palkalla ja heikommilla etenemismahdollisuuksilla kuin mieskollegansa.
Hei nyt oikeesti! Se, että pieni osa äijälän kerhoista on äijäkerhoja ei kyllä tarkoita sitä, että teekkarinaiset olisivat alistettuja niin pahasti, että vammautuvat loppuelämäkseen. Tällainen propaganda alkaa mennä samalle tasolla kuin Ameriikoissa aikoinaan syytettiin Heavy Rock-musiikkia nuorten pahoinvoinnista. Kun huomio kiinnitetään johonkin täysin sivuseikkaan, niin itse pääilmiö jää elämään ja pahimmassa tapauksessa vahvistuu. Itse kiinnittäisin enemmän huomiota esim. seuraaviin: a) palkkaako yliopisto sopivassa suhteessa myös vähemmistön edustajia. b) suosittelevatko proffat sopivassa suhteessa myös vähemmistön edustajia. c) onko kiltatoiminnassa sopivassa suhteessa myös vähemmistön edustajia. d) onko yliopiston linjaus nollatoleranssi syrjinnälle. Myönnän, että sopivassa suhteessa on epämääräinen käsite, mutta minulle ei makseta tarkemman määritelmän tekemisestä. Sitä varten on joukko byrokraatteja, jotka nostavat liksaa.
Minä olen tehnyt sitä, mitä yhteisön ulkopuolisena sisäjäsenenä voin: olen haastanut kerholaisia ja miehiä kohtaamaan ja myöntämään tämän vääryyden ja toimimaan sen korjaamiseksi.
Todennäköisesti tämä on vain pahentanut asiaa. Se, että (täysin) ulkopuolinen henkilö tulee sanomaan toisille, että toimitte väärin - kyllä minä tiedän paremmin, ei useinkaan johda avoimuuteen vaan tiukempaan poteroitumiseen.
Olen yrittänyt kannustaa ja voimauttaa asian tolaan tottuneita naisia vaatimaan oikeudenmukaista kohtelua ja tasavertaista paikkaa teekkariyhteisössä. Olen päättänyt, etten kilistä lasia kummassakaan kerhotilassa – tällä en oleta olevan mitään merkitystä, mutta se on itselleni symbolisesti tärkeää. 
Tässä sentään kaksi erittäin hyvää toimintaperiaatetta. Mikäli kohtelu ei miellytä, vaatikaa parempaa. Pitäkää huolta omista oikeuksistanne. Boikotoikaa tahoja, jotka mielestänne tekevät väärin. Nämä toimivat oikeastaan kaikkeen. Nimimerkki Jukka:
Voisiko historian aikana kehitetyn hienon kulttuurin lytistämisen sijaan kehittää naisten tai tasa-arvoon perustuvaa lehtitoimintaa? Kai kuka tahansa porukka saa alkaa julkaista lehteä ja kasvattaa sen brandia vapaasti kohti teekkariutta. Mkset valittamisen sijaan tee näin?
Tämä on vapaan kapitalismin hienoimpia puolia. Sinulla on täysi oikeus tuoda markkinoille parempi tuote. Siis jos vain tahtoa ja taitoa riittää... siihenhän homma usein kuseekin. Kyllähän se on helppo kotisohvalta huudella, kun lätkäjoukkue ei osaa tehdä maaleja, mutta jos pitäisi itse laittaa luistimet jalkaan, niin alkaakin löytyä rannevikaa, ikää, heikkoa taustaa, parempaa tekemistä jne. jne. jne.
Että miksi minä en tee wappulehteä? No koska minä en ole teekkari, enkä halua tehdä wappulehteä.
Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Jos ei ole intoa tehdä työtä vaikuttavuuden eteen, niin ei sitä tule saamaan (paitsi ehkä tuurilla tai rahalla).
Lisäksi haluan painottaa, että minä en lyttää mitään enkä ketään. Sellaista ei tekstistäni voi pahalla tahdollaankaan lukea. Arvostan teekkarikulttuuria ja sen perinteitä. En arvosta sukupuoleen perustuvaa järjestelmällistä syrjintää vuonna 2015.
Arvostat teekkarikulttuuria, mutta vain hyviltä puolin. Kirjoituksessa mainitset skarpin luolamiehen, joka puhuu mielestäsi sontaa. Kyllä minä tuon nyt ilman pahaakin tahtoa tulkitsen kyseisen yksilön lyttäämiseksi. Ei sen puoleen, kyseinen yksilö vaikuttaa puheidensa perusteella virstapäältä, joten lyttääminen on ihan oikeutettua/aiheellista. Miksi väittää, ettei moista tee, kun tekee ja ihan hyvästä syystä? Siltoja ei rakenneta epärehellisyydellä. Nimimerkki Malja:
Mikset kirjoittanut yhtä pitkää kirjoitusta siinä tapauksessa miesten pakollisesta asepalveluksesta?
Aarikka:
En kirjoittanut miesten pakollisesta asepalveluksesta, sillä sen puolesta puhuvat jo monet. Tämän puolesta ei puhunut kukaan.
Heh. Ymmärrettävistä syistä Aarikalla sattui tässä pieni lapsus. Kyseessähän siis on vastustamisesta, ei puolestapuhumisesta, kummassakin tapauksessa. Itse olen tehnyt (löyhän) periaattellisen päätöksen, etten ota tosissaan ketään tasa-arvon puolesta puhujaa, jos varusmiespalvelus ei ole kärkisijoilla agendoissa. Selkämpää, vaikuttavampaa ja helpommin korjattavaa epätasa-arvoilmiötä saa kyllä hakea. Mutta hei, kyseessähän on perinne (YT-video). On muuten aika vaikea sanoa, kumpi järkytti enemmän; se, että Stubb sanoi tuon ihan oikeasti ääneen televisiohaastattelussa vai se, että tuon videon julkitulon jälkeen joku vielä äänesti Stubbia. Nyt tulin ajatelleeksi sitäkin, että eipä tuota sairasta kommenttia ole juurikaan ruodittu julkisuudessa. Miksei? Kun joku nobodynäyttelijä kertoo mielipiteensä, niin se päätyy Hesariin, mutta kun pääministerin mielipide on kuin jonkun 50-luvun punaniskan suusta, niin ollaan hiljaa. Outoa...

Mutta katsotaanpa nyt, mitä tuolta "excelistä" löytyy.
Jos kerhoissa olisi naisia, kaikki harrastaisivat seksiä keskenään, mikä pilaisi tunnelman.
Ooookkkeeeejj... Katsotaanpa, mitä muuta "excelistä" löytyy.
Maailmassa on jo tosi paljon kerhoja miehille ja naisille, eikö miehille saa jäädä muutama?
- Saa toki, jos haluamme tukea sukupuolten välistä segregaatiota ja vahvistaa rakenteita, jotka aiheuttavat sukupuolista syrjintää. Jos kuitenkin kannatamme ihmisten tasa-arvoa sekä opiskelijayhteisössä että työelämässä, emme voi pitää perusteltuna järjestäytynyttä ja teekkarikulttuurissa arvostettua toimintaa, joka johtaa sukupuolien väliseen epätasa-arvoon.
Ensinnäkin, lähde kiitos! Onko olemassa jokin tutkimustulos, jonka mukaan opiskelijoiden rajoitetun joukon kerho aiheuttaisi myöhemmin epätasa-arvoa. Mielellään sellainen tutkimus, jossa yksi kerho aiheuttaa suuren yhteisön joukossa tätä ilmiötä, mutta tyydyn kuitenkin edes sellaiseen tutkimukseen, jossa ilmiö osoitetaan toteen edes kerhon jäsenten kohdalla. Toiseksi, ihminen koostuu muistakin attribuuteista kuin vain sukupuoli. Kuinka monen attribuutin perusteella pitää olla valmis joustamaan yhdistystoiminnassa, että ollaan reiluja. Jos 100 kuulapäätä liittyy somalijärjestöön ja terrorisoi äänestykset viemäriin, niin olisiko se kiva ja kaunis tulevaisuus?
Pitäisikö sitten myös mies- ja naiskuoroihin ottaa molempia sukupuolia? Mihin tämä loppuu?
-Yhdistyksissä kuten kuoroissa sukupuolisegregaatio on perusteltua, sillä sukupuoli vaikuttaa suoraan niiden toiminnan päätarkoitukseen (kuorolaulu: mies- ja naisäänialat). Vappulehtiä toimittavista ja teekkarikulttuuria ylläpitävistä kerhoista ei voi kuitenkaan sanoa samaa.
Eihän ääniala ole välttämättä sukupuoleen sidottu, mutta ehkä se menee hieman saivartelun puolelle. Jos Wappulehdet edustavat äijä-huumoria, niin eikös silloin äijämäisyys ole yhtälailla perusteltua kuin kuorossakin?
Naisilla on myös omia kerhoja, miksi syrjintä ei ole niiden kohdalla huono juttu?
-On totta, että tiettävästi on olemassa ainakin yksi vain naisia kutsumenettelyllä valitseva kerho, Suokanat. Kyseinen kerho on kuitenkin huomattavasti toiminnaltaan löyhempi (se ei julkaise lehteä, sen tunnuksia ei mielletä "teekkariuden tunnuksiksi", se ei ylläpidä kerhotilaa). Keskustelu kerhotoiminnan sukupuolisegregaatiosta koskee silti yhtälailla tätä kerhoa.
Kuten edellä mainitsin, niin kerhon laajuuden ei pitäisi olla peruste puuttua sen toimitapoihin ulkoapäin. Rivien välistä olen lukevinani, että Aarikka ei pidä Suokanojen toimintaa, niin pahana kuin äijäkerhojen. Onkohan Aarikka käynyt haastamassa Suokanakerholaisia?

...eihän tällä toiminnalla oikeasti ole mitään merkitystä - ei me täällä mitään työpaikkoja tai luottamustoimia jaeta
-Jokainen Otaniemessä opiskellut ja teekkariyhteisöön kuuluva tietää, että Kerhoilla on valtavasti merkitystä ja kunnioitusta. On totta, että on vaikea osoittaa, miten kerhojen kautta verkostoituminen yksilöä esimerkiksi työelämässä hyödyttää. Siitä huolimatta on valheellista väittää, että kerhoilla ei olisi mitään merkitystä.
Jos ei vielä tullut selväksi, niin olen opiskellut Otaniemessä ja ainakin jossain määrin kuulunut teekkariyhteisöön. En pidä kerhoja mitenkään merkityksellisinä tai kunnioitettavana. Tokihan parina ekana opiskeluvuotena on aika ihailtavaa, että toisilla hienot haalarit ja bileet joka pe, la ja su, mutta sen jälkeen ihailu kyllä katoaa nopeasti. Aarikka ei ole opiskellut Otaniemessä, eikä kuulu teekkariyhteisöön. Ymmärtääkseni Aarikalla ei ole juurikaan kokemusta yrityspuolelta rekrytoinnista. Hänellä ei siis ole mitään kokemusta tai tuntemusta asiasta, mistä hän yllä kirjoittaa. Hän myöskin tunnustaa, ettei omista mitään evidenssiä puhumansa ilmiön suhteen. Tämä ei kuitenkaan estä häntä tekemästä melkoisen kovaa väittämää.
...tää on vaan kateellisten itkemistä. Onhan tuolla valtavasti miehiäkin, joita ei kutsuta jäseniksi!
-Kutsumenettelyllä jäsenensä valitsevista kerhoista voi olla montaa mieltä ja on totta, että ulkopuolelle jää paljon miehiäkin. Tämä on kuitenkin kokonaan toinen keskustelu. Me haluamme puhua nyt siitä, että kerhojen toiminna ulkopuolelle jätetään järjestelmällisesti kokonainen joukko ihmisiä yksinkertaisesti yhden ominaisuuden vuoksi - he sattuvat olemaan naisia. Tähän ominaisuuteen - sukupuoleensa - kukaan ei voi vaikuttaa, ja sen perusteella kategorisesti ulkopuolelle jättäminen on yksinkertaisesti sukupuoleen perustuvaa järjestelmällistä syrjintää, eikä se siitä muuksi toivomalla muutu.
Kokonaan toinen keskustelu? Eikö jäsenvalintamenettely muka liity jäsenvalintamenettelyyn? Vai onko tarkoitus, että keskustellaan asiasta vain yhdestä näkökulmasta? Jos nyt lähdetään kategorisoimaan, niin käytetään hihasta vedettyä lukua 1/3 kuvaamaan teekkarinaisten määrä Otaniemessä. Wikipedian mukaan TKK:lla opiskeli silloisina aikoina 15 000 opiskelijaa/jatko-opiskelijaa. Luku kuulostaa hurjalta, mutta muut mainitut luvut vaikuttavat uskottavilta. Ehkä jatko-opiskelijoiden määrä jotenkin vääristää tulosta. En tiedä. Käytän silti tuota, koska parempaa lukua ei ole tarjoilla. Tällä periaatteella miehiä olisi siis 10 000 ja naisia 5000 opiskelijaa. En ole äijäkerhoon kuulunut, mutta veikataanpa nyt, että moiseen kuuluisi jopa 15 henkeä. Näistä siis 5 tulisi olla naisia, jos mennään suhteutettuna. Vääryyttä kokee siis nuo viisi naista, joiden sijasta onkin valittu mies. Promille naispuolisista opiskelijoista joutuu syrjinnän kohteeksi. Kamalaa!

Samaan aikaan toisaalla. 30 vuotta täyttäneiden miesten ikäluokasta varusmiespalveluksen on suorittanutviime vuosina yli 75 %. Tämän lisäksi on siviilipalvelusmiehet ja totaalikieltäytyjämiehet. Ilmeisesti se, että 75% miehistä pakotetaan SA INT -kerhoon ei vaikuta juuri mihinkään, mutta tuo teekkarien Wappulehtikerho, johon n. promille teekkareista kuuluu kaataa Suomen talouden ja uskottavuuden tasa-arvon maana. Ihme, jos ei maailmanloppu kohta uhkaa. Nimimerkki DInainen tehköön tästä aiheesta hieman positiivisemman:
Lyhyesti vain haluan myös tuoda esille, että aika erilaisia kokemuksia on… Hyvähän tästä on keskustella (ja omakin kokemukseni on, että keskusteltu on, vaikea ymmärtää tuota tabu-väitettä), mutta en kyllä tunnista omaa Otaniemeäni tuosta millään. Koen myös aika vähättelevänä väitteet siitä, etteivät naisteekkarit uskalla ottaa asiaa puheeksi. Oma kokemukseni on, että Otaniemessä jos missä sai olla sellainen nainen kuin on, ei todellakaan ollut paineita olla ”hyvä jätkä” tai mitään muutakaan. Kokemuksensa kullakin, mutta vähän turhan kärjekästä yleistämistä minun makuuni. Ymmärrän, että tarkoitus oli hyvä.
Tasa-arvoista opiskelu/työilmapiiriä ja Wappua kaikille!

-PYO

torstai 23. huhtikuuta 2015

HS-toimittajan elämä kuplassa

Helsingin Sanomien toimittaja Hanna Mahlamäki on kirjoittanut analyysin otsikolla "Me suomalaiset emme ole aikoihin jakaneet samaa todellisuutta". Oletin tämän liittyvän Krista Kososen avautumiseen, josta kirjoitin viimeksi. Kyseinen avautuminen on saanut paljon vastinetta. Kyseiseen avautumiseenhan tuo liittyi, mutta ei todellakaan siitä näkökulmasta, mitä kuvittelin.
Soitimme mahdollisimman monelle sellaiselle [taitelijalle], joka oli vaalien alla liputtanut jonkun ehdokkaan puolesta julkisesti. Lisäksi soitimme sellaisille taiteilijoille, jotka tiedetään entuudestaan yhteiskunnallisista asioista mielellään puhuviksi. Moni jätti myös vastaamatta.
Miksi? Miksei soitettu taloustieteilijöille, pääesikuntaan, paperiliittoon, poliisihallitukseen, työttömille jne.? Onko taiteilijoiden mielipide oikeasti sen verran merkittävä, että maamme 'ykköslehden' pitää tiedustella juuri tuolta sakilta mielipidettä vaalituloksesta?  Ja jos pitää, niin eikö voisi käydä skaalaa läpi kokonaisuudessaan? Sen sijaan, että kysellään muutamalta pääkaupunkiseudun tyypiltä, niin eikö voisi hieman laajentaa skaalaa? Kysyttiinkö mielipidettä mm. Mikko Alatalolta, Veltto Virtaselta, Jufo Peltomaalta, Sipe Santapukilta tai muilta, jotka ovat taiteilijoita, joilla on selkeä puoluekanta, mutta ei punavihreä sellainen? Sentään oli Donnerilta kysytty.
Kirjailija Jörn Donnerin mukaan Suomen henkistä tilaa leimaa epävarmuus ja epätietoisuus. "Suomi on poikkeuksellinen länsieurooppalainen maa, jossa – jos saa kohteliaasti sanoa – maalaisarvot jylläävät." Osa kansasta on Donnerin mielestä "äärimmäisen konservatiivista".
Vaikka en Donnerin kanssa ole politiikasta kovinkaan samaa mieltä, niin pidän häntä fiksuna tyyppinä. Yllä olevan voin allekirjoittaa ja sanoman tyylikin on kohtelias. Ei liikaa tunteilua, vaan faktaa kehiin. Suurin piirtein samantyyppisen kommentin antoi Jaakko Kuusisto. Toista laitaa edustaa Pirkko Saisio:
Minusta tuntuu, että vihreät ja vasemmisto jakavat keskenään älymystön, kulttuuriväen, tutkijat ja yliopistoväen .
Yliopistolla kyllä yleisesti on aikalailla vihervasemmistolainen ilmapiiri. Tosin, kun mennään enemmän teollisuutta lähempänä oleviin professuureihin, kuten insinööritieteisiin ja taloustieteisiin, niin oikeistolaisuus alkaa näkyä. Tämä on kuitenkin täysin mutuilua, kuten Saision sanoma. En löytänyt tilastoa, johon viitata, joten tämä on täysinyhdentekevää bittien tuhlaamista.
Hän [Saisio] toivoo tutkijoiden selvittävän perussuomalaisten nousua.
Onhan aiheesta olemassa ainakin Mari K. Niemen väikkäri [PDF]. Tosin tuo on tieteelliseltä tasolta sen verran ala-arvoinen, ettei siitä mitään kannata päätellä. Kun menetelmänä on katsoa, mitä muutama lehti/TV-kanava sanoo yhdestä puolueesta ja sitten toistaa kyseiset jutut, niin heikolla pohjalla ollaan. Yleisestikin se, että Persut lähtökohtaisesti mielletään populistipuolueeksi ei anna uskottavaa asetelmaa objektiiviselle tutkimukselle.
Keitä ovat nämä lähes joka kuudes tai seitsemäs suomalainen? En usko, että kaikki perussuomalaisten äänestäjät ovat rasisteja tai kauniisti sanottuna maahanmuuttokriittisiä – joka on usein sama asia käytännössä. Mutta ehkä minä yritän olla tässä tarpeettoman positiivinen.
Hyvä, että Saisio ei yhtään ollenkaan tässä yleistä. Perussuomalaisilla nyt sattuu olemaan muitakin teemoja kuin maahanmuuttokritiikki niitä voi katsoa vaaliohjelmasta [PDF]. Lienee kuitenkin vaadittu liikaa, että Saision kaltainen mukaviisas oikeasti vaivautuisi edes alkeelliseen tiedonkeruuseen. On paljon kivempi vain kuunnella omaa ääntänsä. Antti Nylén:
 Jäljellä on vain oikeisto. Vasemmisto on kutistunut pelkäksi alaviitteeksi. Mitään ideologista kamppailua ei ole", hän sanoo. [...] Ei ole tapahtumassa kahtiajakoa vaan täydellinen yhdenmukaistuminen. Yhtäkkiä politiikka on vain yksi iso porvari.
Niin, ehkä maailmaa ei kannattaisi katsoa mustavalkoisin lasein ja nähdä politiikka vain yhdellä oikeisto-vasemmisto-akselilla. Sinänsä on myös kummallista, että Persut nähdään aina oikeistona, vaikka heidän kohdallaan on enemmän herravihaa kuin SDP:ssä. Persujen ohjelmassa myöskin painotetaan köyhistä huolehtimista, joskin vain suomalaisista köyhistä. Mutta palataanpa tuohon Mahlamäen analyysiin.
Yllättävää kulttuuriväen vaalienjälkeiskommenttien herättämässä keskustelussa on ollut se, miten kiivaasti ajatuksistaan kertoneita taiteilijoita on paheksuttu sosiaalisessa mediassa. Kommentit siitä, että omaan tuttavapiiriin ei ainakaan tiettävästi kuulu yhtään perussuomalaisten kannattajaa, on tulkittu ylpeilyksi ja ties miksi.
Siltähän tuo kyllä kovasti kuulostaa. Vähän sama kuin sanoisin, ettei tuttavapiiriini kuulu yhtään homoa. Todennäköistä on, että kyllä kuuluu, mutta kukaan ei ole julkihomo, tai sitten en vain ole noteerannut asiaa. Se, että onko sillä suurta merkitystä, onkin sitten toinen seikka. En myöskään lähtisi yleistämään omien tuttavapiirieni kohdalta Suomen kansaa.
Moni täydensi Kososen, Saision ja kumppaneiden puhetta mielessään niin, että he eivät haluakaan tuntea toisenlaisia ihmisiä. Niin he eivät kuitenkaan sanoneet.
Rivien välistä tuollaista on kuitenkin tulkittavissa. Jännää, että Mahlamäki näkee tarpeelliseksi puolustaa paria elitistikuplassa elävää taiteilijaa. Lukikohan Mahlamäki myös lauseet noiden 'täydennyksien' ympäriltä? Ehkäpä sieltä löytyi jotain perusteluja asialle. Ainakin ylempänä lainattu Saision kommentti on sen verta sulkeutunut ja ennakkoluuloinen, että en näe mitään pyrkimystä rakentavaan ymmärtämiseen. Itse saan tuosta sellaisen kuvan, että Saisiolle PS:n kannattaja on kuin jokin jännä eläin, jota voi mennä katsomaan keskipäivällä pubiin, jossa sitä ruokitaan kolmosoluella. 
Itsekin tunnen ihmisiä, jotka eivät tunne yhtään perussuomalaisten äänestäjää. Tunnen myös ihmisiä, joiden lähipiiriin ei taatusti kuulu vihreiden tai vasemmiston kannattajia. Ei se ole ylpeilyn tai nolouden aihe. Se vain on niin. Suomessa on aina ollut arvoiltaan ja elämänpiiriltään erilaisia ihmisiä. Siinä ei ole mitään uutta.
Saa kyllä olla todella suppeat piirit, jos ei tunne yhtään poliittisesti eri päätä edustavaa ihmistä. Varsinkin pääkaupunkiseudulla, jossa ihmisiä on kuitenkin aika helkkaristi. Ymmärtänen kyllä, jos jossain Lapin peräkylässä ei juurikaan törmää kuin samanmielisiin, mutta hieman epäilen tätäkin. Ihan mielenkiintoista olisi kuulla, että onko Kosonen tai Mahlamäki oikeasti tiedustellut jokaisen tuttunsa poliittista vakaumusta. Se, että joku pintapuolisesti vaikuttaa edustavan tiettyä puoluenäkökulmaa, ei tarkoita että näin välttämättä olisi. Itsekin tässä varmaan vaikutan Persujen puolustuksen takia heidän kannattajaltaan, mutta näin ei kyllä ole asian laita. Veikkaisin, että psykologian puolelta löytynee jokin ilmiö, jossa ihminen löytää samantyyppisiä piirteitä tutuistaan. Tällöin vahvasti vasemmistolainen saattaa nähdä tuttunsa myös vasemmiston kannattajina, vaikka näin ei todellisuudessa olisi. (Mikäli joku tämän tyyppinen ilmiö on olemassa, niin pistäkää toki kommenttia!)
Perussuomalaisten rakettimainen nousu eduskuntavaaleissa neljä vuotta sitten ja puolueen aseman vakiintuminen näissä vaaleissa on tehnyt näkyväksi sen, että Suomi ei ole yhtenäiskulttuuri. Emme me kaikki ole asioista samaa mieltä emmekä jaa samaa todellisuutta.
Oho! Vai, että emme jaa samaa todellisuutta. Kyllä se nyt vain on niin, että todellisuus on kaikille sama. Toki eroavaisuutta löytyy siitä, miten näemme ja koemme sen. Merkittävintä on kuitenkin, miten annamme kyseisten näkemysten vaikuttaa toimiimme. Ateistina en esimerkiksi millään näe hyvänä perusteena nykypolitiikalle ohjenuoria keskiajalta tai pronssiajalta. Faktat on faktoja ja asiat joista ei ole tietoa ovat tuntemattomia. Jos faktoja ei usko, niin silloin ollaan huonolla linjalla. Se, että tuntemattomasta on erilaisia arvioita on ihan tervettä.
Suomalaisessa keskustelussa tuntuu olevan aina tavoitteena pyrkiä lopulta konsensukseen.
Yhteiskunnan kannalta on hyvä, että ollaan jokseenkin samaa mieltä asioista. Keskutelun tarkoitus on löytää yhtenäinen linja, vaikka erilaisia näkemyksiä ja lähtökohtia olisikin. Näkisin erittäin pelottavana, jos Suomalainen keskustelu pyrkisi jakamaan kansaa kahtia, joka asiassa.
Jos joku hämmästelee ääneen, että onko täällä todella noin paljon noin ajattelevia ihmisiä, osa suuttuu.
Suuttuminen on kyllä tässä erittäin huono sanavalinta. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että toimittajat tahallisesti käyttävät vihamielisyyteen viittaavia sanoja kuvailleessaan väkeä, joka esittää kritiikkiä. Tuskin juuri kukaan tässä on suuttunut. Lähinnä hämmästellään takaisin, että voiko joku olla noin ummehtunut ja elää noin sulkeutuneessa maailmassa. Maryan Abdulkarim:
Kun Krista Kosonen esittää Kingissä romanimiehen karikatyyriä ja sitten sanoutuu irti rasismista, se on älyllisesti epärehellistä.
Hyvin sanottu siellä takana. Kaksinaismoralismi on mielestäni suurin pahe johon vasemmistolaisuus sortuu tuon tuostakin. Toiseksi suurin pahe on tehdä jatkuvasti kärpäsestä härkänen tai härkäsestä kärpänen riippuen kaksinaismoralismin analyysikohteesta. Lähinnä näistä syistä minun on hyvin vaikea mieltää itseäni vasemmistolaiseksi nykyaikana.

Aurinkoisia pyöräilykelejä kaikille!

-PYO

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Eduskuntavaalit 2015 - muutamia ajatuksia

Taas kerran on äänestetty uutta eduskuntaa. Keskusta voitti selkein lukemin, mikä oli jo selvää galluppien perusteella. Ennakkoäänien jälkeen SDP, Kok ja PS olivat samoissa lukemissa. Loppujen lopuksi PS kuitenkin onnistui nousemaan kakkospallille. (Käytän tässä ensisijaisesti edustajapaikkamäärä, koska se merkitsee enemmän kuin prosentuaalinen kannatus).

Pienempien puolueiden keskuudessa Vihreät saivat rutkasti lisäpaikkoja ja muut pysyivät melkolailla samoissa lukemissa, joskin RKP nosti kannatustaan. Eduskunnan ulkopuolisten puolueiden joukosta Itsenäisyyspuolue ja Piraatit nostivat kannatustaan, mutta eivät saaneet edustajaa parlamenttiin. Edellä viitattu materiaali ei anna helposti tietoa siitä, että kuinka kauas edustajapaikka lopulta jäi. Pirkanmaalla Itsenäisyyspuolue sai 0,8% kannatuksen ja Helsingissä Piraatit keräsivät 1,4% kannatuksen.

Edustajapaikat:
Suomen Keskusta    49
Perussuomalaiset    38
Kansallinen Kokoomus    37
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue    34
Vihreä liitto    15
Vasemmistoliitto    12
Suomen ruotsalainen kansanpuolue    9
Suomen Kristillisdemokraatit (KD)    5
Muut ryhmät    1 (=Ahvenanamaan kiintiöedustaja)

Tulos ei ole niinkään mielenkiintoinen, mutta asetelma on. Viime hallituksesta Vasemmisto ja Vihreät lähtivät kävelemään. Tämän lisäksi Kokoomuksen ja SDP:n välit eivät puheiden mukaan olleet hyvät. Keskusta ja PS ovat molemmat jokseenkin kristilliskonservatiivisia, joten kykenevät todennäköisesti yhteistyöhön. Keskusta ei ole niin EU-innokas kuin Kokoomus ja SDP, joten senkään suhteen ei suurempia yhteistyöongelmia Persujen kanssa ole. Jos KD hyppää mukaan, niin jäädään vielä vähemmistöhallitksen puolelle. RKP on istunut hallituksessa yhtämittaa 70-luvulta lähtien, mutta Persujen kanssa kitka lienee sen verta suuri, etteivät edes RKP:läiset myy itseään hallitukseen mukaan. Vasemmisto ja Vihreät olivat 2011 Persujen vastavoima, joten en usko, että yhteiskuviota löytyy. Näin ollen veikkaisin, että hallituksen muodostavat Keskusta, PS ja Kokoomus (tai ehkä SDP) Vaihtoehtoisesti PS jätetään ulos, jolloin hallituksen muodostavat Keskusta, Kokoomus, RKP ja KD. Keskusta ja PS ovat oppositiotovereita, joten heiltä löytynee yhteinen linjaus. PS on kuitenkin hankala yhteistyökumppani, joten veikkaan, että Keskusta mielummin muodostaa hallituksen jälkimmäisen ehdotuksen mukaan.

Vuoden 2011 tilastoihin verrattuna Keskusta otti selkeän ykköspaikan. Kokoomus keräsi tuolloin 44 paikkaa ja SDP 42 paikkaa. Hallitusvastuu ilmeisesti painoi molemmilta rutkasi paikkoja pois. Olen kuitenkin hieman yllättynyt, miten hyvin Kokoomus pärjäsi suhteutettuna siihen, miten hirveästi Katainen asioita hoiti. Stubb ei myöskään kovin vakuuttavia arvosanoja ole saanut. Perussuomalaiset menettivät yhden paikan, mutta nousivat silti kolmannelta sijalta toiseksi. Tätä ennen PS:n sija on ollut kahdeksas. RKP:n lisäpaikka tuntuu hieman ahdistavalta. Suomenruotsalaisten määrä on laskussa, mutta kannatus silti heilahti hieman ylöspäin. Ehkä epämiellyttävä tunne johtuu siitä, että Eva Biaudet pääsi eduskuntaan melko mittavalla äänisaalilla. Yksittäisten edustajien kohdalta pitänee kuitenkin mainita positiivinenkin valinta: Jyrki Kasvi. Muuten kyllä hieman kummastuttaa Vihreiden suuri äänisaalis.

Kuten yleensäkin, niin tuloksia on kauhisteltu. Voiko Suomessa enää asua, kun konservatiivit valtaavat parlamentin? Perussuomalaiset ovat toiseksi suurin puolue, hui kauhistus ja hyi yäk!

Suomen suosituin keltainen lehti HS kirjoitti artikkelin näyttelijä Krista Kososen mielipiteestä. Hetken piti pohtia, kuka tämä Hollywood-tähti oikein on, mutta sitten välähti. Kerran olen näyttelijättären nähnyt Kingi-ohjelmassa. Tunnustan, en katso paljoa telkkaria. Kosonen ja monet muut taiteilijat ovat avoimesti tukeneet Vasemmistoliittoa.
Ehkä sitä elää itse sellaisessa helsinkiläisessä kulttuurikuplassa, en tunne ketään joka olisi äänestänyt perussuomalaisia
Vaalitulos Helsingin vaalipiiristä: Vasemmisto 9,9% ja PS 11,3%. Kyllä siis Helsinkiläisetkin äänestävät Persuja. Ilmeisesti Kosonen elää sen verta ummikkoelämää, ettei ole ottanut reaalimaailmaan muutamaan vuoteen mitään tuntumaa. On kuitenkin olemassa sellainenkin selitys, että vasemmiston äänestäminen on enemmän okej kuin Persujen. Nuo sikaniskathan edustavat kivikautta ja ovat umpirasisteja yms. En yhtään ihmettele, että Perussuomalaisten kannattajat pitävät pienempää ääntä poliittisesta suuntautumisestaan kuin vasemmisto.
Olihan vaalituloksessa hienojakin asioita myös. Valittiin myös henkilöitä, uusia nuoria ja maahanmuuttajakansanedustajia muun muassa.
Mamuedustajista toinen on Nasima Razmyar (sd) ja toinen Ozan Yanar (vihr). Razmyarin tunnen parhaiten ammattiloukkaantujana ja aktiivisena loanheittäjänä, joten kovin positiivisena en voi valintaa pitää. Yanarista en ole aiemmin kuullutkaan. Elisabeth Nauclér on toki ollut mamuedustajana aiemmin, mutta tämä fakta jäi jopa Sami Borgilta tietämättä. Lisäksi sellainen 'pieni' nimi kuin Ben Zyskowicz on maahanmuuttajataustainen. Wikipedia-artikkelin mukaan syntyessään hän oli Puolan kansalainen, vaikka onkin syntynyt Suomen maaperällä.
Tulos ei edusta minun Suomeani. Minun Suomeeni kuuluvat tasa-arvoiset ihmisoikeudet ja kaikille hyvinvointivaltio ja kaikenlainen rasismi pois, minusta se on vain rikkaus, että tänne tulee ihmisiä, eikä vain suljeta ovia.
Minun Suomessani tasa-arvoisiin ihmisoikeuksiin kuuluu myös sananvapaus, mutta tätä harvemmin nk. mokuttajat edustavat, vaan mieluusti haluavat hirttotuomiot tuhmasti puhujille, jos aiheena on maahanmuutto tai uskonto.
[Vuokko] Hovatta kertoo, että hänen oma ajatusmaailmannsa on kaukana siitä, mitä perussuomalaiset ajattelevat taiteen olevan.
Heidän mielestään taide ei saisi räyhätä, olla hurjaa ja herättää ajatuksia, vaan sen pitäisi pysyä ruodussaan. Tämä aiheuttaa minulle ahdistusta, myös taiteen nauttijana. Haluan, että taide herättää minussa uusia ajatuksia. Sellaisia, mitä en ole ennen kokenut.
Kuka on Vuokko Hovatta? En tiedä, eikä kiinnosta. Mitä kuitenkin tulee taiteeseen, niin PS kyllä on leikkaamassa taiteelta tukea. Ja leikkaus tosiaan kohdistuu juurikin tekotaiteelliseen paskaan. PS ei kuitenkaan ole kieltämässä moisen taitteen tuottamista. Eli senkun vain lisää spermaa tehosekoittimeen ja nostamaan valtion talous pääsylipputuloilla.

Olisi mukava tietää, että yhtyykö Jussi Halla-aho mielipiteeseen, ettei taide saa räyhätä, olla hurjaa tai herättää ajatuksia. Halla-aho on kuitenkin ollut hevibändissä mukana ja uskoisin, että hänen mielestään on ok piirtää muhammedista pilakuvia. Persuista löytyy kuitenkin hyvin toisenlainen laita, josta myöhemmin lisää.

Oma tulkintani Vasemmistoliiton heikon menestyksen syyksi on huono mainonta. Monesti painotettiin, että kun muut leikkaavat, niin Vasemmistoliitto elvyttää. Vaaliohjelma ei kuitenkaan vakuuta tässä suhteessa. Paria hassua taloutta edistävää bullettia lukuunottamatta koko ohjelma on pullollaan julkisen puolen paisuttamista. Elvyttämisehdotuksista löytyy mm. tämä:
Otetaan käyttöön tyyppihyväksytyt kassat, joista verotarkastus voi tarkastaa myynnin ja kirjanpidon vastaavuuden. Tämä on olennainen osa harmaan talouden torjuntaa.
Eli, kun veroja kierretään maksamalla palkat pimeenä ja ottamalla maksuja ohi kassan, niin Vasemmistoliitto ehdottaa, että pakotetaan yrittäjät hommaamaan kalliit kassalaitteet. Tämä kuulostaa lähinnä yläasteen yhteiskuntaopintunnin ryhmätyössä syntyneeltä idealta, ei vakavasti otettavan eduskuntapuolueen pohdinnalta. Kun ohjelma on tätä tasoa, niin en usko, että hallitukseen päästään, enkä ihmettele, että menestys on vähän heikko.

Hieman toisenlaista reaktiota vaalituloksesta edustaa filosofi Timo Airaksinen.
Airaksisen mukaan vaalien yhteydessä on puhuttu vain vähän voittajapuolueiden johtajien uskonnollisista vakaumuksista. [...]
Kyllä se tulee näkymään sitten kun puhutaan modernisaatiosta, arvokysymyksistä ja kansainvälistymisestä, eikä pelkästään talouden teknisistä kysymyksistä.
En sinänsä näe eritystä tarvetta puhua poliitikon taustasta. On kyllä totta, että tausta voi luoda uskottavuutta tai epäuskottavuutta edustajalle, mutta lähtökohtaisesti pitäisi katsoa puolueen linjauksia. Soini on katolinen ja vaalituloksien jälkeen antoi tällaisen kommentin:
Suomen kansa auttoi. Uskon kyllä, että Jumalalla on osuutta moneen asiaan, ja kiitän häntä.
Sipilä kuuluu Rauhan Sana -kulttiin, mutta en ole kyllä huomannut, että hän olisi painottanut uskontoa mielipiteissään (en tosin ole juurikaan seurannut Sipilän kommentteja aiemmin). Positiivisena seikkoina on kyllä pakko mainita sipilästä DI-tausta ja kyky tehdä rahaa. Valtaosa päättäjistä osaa kyllä ohjata rahaa omille eturyhmilleen, mutta jonkun muun pitää ensin tuoda tuo raha valtiolle. Tämän Sipilä osaa.
Airaksinen sanoo myös, että hänen mielestään ensimmäiset maahanmuuttajataustaiset kansanedustajat pääsivät eduskuntaan melko myöhään.
Kuten edellä mainitsin, niin ehdokkaan taustalla ei pitäisi olla merkitystä vaan asialistalla ja kyvykkyydellä. Ja kuten edellistä edellä mainitsin, niin ei ollut ensimmäinen kerta, kun mamu pääsi eduskuntaan.
Edellisissä vaaleissa oli joku pakolainen hyvin lähellä päästä läpi, ja oli hirveä pettymys, ettei hän päässyt. Jos nyt sitten kaksi nuorta, kaunista ihmistä lopuks pääsee läpi, niin ei siitä nyt mitenkään ylpeäkään voi olla. Vähentäähän se häpeää tietysti, mutta siinä kaikki.
Pitääkö olla häpeissään siitä, että eduskuntaan ei valita tietyntaustaisia henkilöitä? Onneksi kauniit ihmiset vähentävät häpäen tunnetta.
Keskusta on edelleen maaseudun puolue, vaikkei agraaripuolue olekaan. Se, että muualla Euroopassa ei vastaavaa ilmiötä ole kertoo siitä, että me ollaan tänne takametsiin jääty takametsien miehinemme ja naisinemme. Maaseutu hallitsee nyt kaupunkia tästä lähtien sitten.
Aika usein pääkaupunkiseutulaisilta unohtuu, että Suomi on iso maa ja kaikki eivät asu Helsingissä. Sipilän taustalta löytyy lähes 200 000 asukkaan Oulu. Tuo takametsien maaseutukyläpahanen on yliopistokaupunki ja teknologiakaupunki. Pahus sentään, jos Helsingin asioista pääsevät päättämään yliopistoihmiset ja tekniikan ammattilaiset. Todennäköisesti koko maan talous romahtaa tämän takia. Mutta sarkasmi sikseen ja palataan vielä tuohon uskontoon. Aiemmin tässä kuussa törmäsin hieman epämiellyttävään uutiseen.

Tutkimuksessa selvisi, että Suomessa yhtä iso osa väestöstä, 56 prosenttia, mieltää itsensä uskovaisiksi kuin Yhdysvalloissa.
Kuten Airaksinenkin totesi, niin maaseudulla uskonnollisuus on voimakkaampaa kuin kaupungissa. Uskoisin myös, että pakolaistaustaisten keskuudessa uskonnollisuus on suurta. Tuossa ei ole mitenkään eritelty mihin uskontokuntaan tuo uskovaisuus sitoutuu.
Ei-uskovaiseksi suomalaisista itsensä katsoo 32, Yhdysvalloissa 33 prosenttia. Ateisteja meillä on 10, Atlantin tuolla puolen 6 prosenttia. [...] ruotsalaisista vain 19 prosenttia mieltää itsensä uskovaisiksi.
Iltalehden eikä Telegraphin artikkeleista käy kunnolla selville, mitä tuo ei-uskovainen oikeastaan tarkoittaa. Telegraphin kartassa käytetään termiä "convinced atheist", jonka merkitys jää minulle hieman epäselväksi. Usein sitä tahtoisi mieltää USA:n punaniskojen takapajulaksi, jossa pastorit saarnaavat haulikko kourassa. Ilmeisesti Suomi on kuitenkin samanlainen hölmölä. Mystistä on, että miten tällainen maine on saatu, kun molemmissa maissa n.40% toteaa, ettei uskonto ole merkittävä. Ilmeisesti molempiin maihin tarvitaan lisää noita "vakuuttuneita ateisteja", jotta uskonnollinen enemmistö ei hyppisi pöydällä. Näin ollen olisi hyvä, että Suomessa olisi enemmän julkiateisteja, sekä keskustelua. YLE voisi lähettää vaikka ateisti-illan. Islam-uskoisia on täällä vain 1%, mutta kovasti tuntuvat saavan äänensä esille.

Nyt alkaa kuitenkin pohdinta mennä sen verran sivuraiteille, että jatkan ensi kerralla.

-PYO

ps. Tutkimuksen mukaan naiset ovatkin miehiä parempia neuvottelijoita. Otsikon luettuani kiinnostuin suuresti, sillä neuvottelutaidon objektiivinen mittaaminen on varmasti hankala seikka, kun pitää huomioida vastapuolen asenne, resurssit ja tavoitteet. Tutkimuksessa neuvottelutaitoa kvantifioitiin 25 testihenkilön perusteella katsomalla miten arvokkaan lahjakortin vapaaehtoiset halusivat kahvilaan. Näkisin, että tuo lähinnä mittaa ahneutta tai intressejä kahvilan herkkuja kohtaan, ei niinkään kykyä vaatia hyvää kompromissia omista lähtökohdista. Surettaa, että tällainen höpötutkimus on päässyt Suomalaisen lehden sivulle (joskin kyseessä on vain IL).